Tiistaina käytiin Plätän kans kokeilemassa miltä agility tuntuu. Kotimatkalla ne tuntemukset oli ihan tapissa, siis ketutti ihan kympillä. Plättää ei kiinnostanut tunnin aikana muu kuin ulko-ovi. Sen ainoat laukka-askeleet taisi olla puomilla ja ennen estettä jos se näki että esteen takana oli namilautanen, silloinkin pyrki kiertämään. Putkiin se meni vain pienellä pakolla ja kun se sinne meni niin se meni kuin spiderman konsanaan seiniä pitkin.

Meillä on siis ihan motivaatio hukassa, koiralla lajiin ja mulla treenaukseen kaiken tän toimimattomuuden jälkeen. Ideat ja keinot on kyllä vähissä. Kotiin ajellessa mietin mistä tämä tämmönen vois johtua. En keksinyt syytä. Eikö laji ole tarpeeksi palkitsevaa Kuningattarelle? Eikö se kestä "käskytystä" ? Onko sillä vikaa jossain? Kärsiikö se synnytyksen jälkeisestä masennuksesta?  Haluaako se vain olla jäniskoira?

Pitääkö mun ottaa hattu pois ja myöntää ettei tää ole meidän juttu vai laitanko mietintämyssyn päähän ja etsin motivaatiota? Huoh.