...ainakaan koirarintamalla. Torstaina käytiin Helkan kanssa katsomassa Niilo-poikaa joka 1,5kk Helkaa vanhempi. Kohtalokas reissu kun Minna kehui tilanneensa kukan taimia. Kotiin päästyäni nettiin ja kuvasto tilaukseen. Mihinkähän mä joudun niiden kesäkukkien kans. Enhän mä kohta voi mitään reissujakaan suunnitella ettei kukat sillävälin nuupaha!

Bonzoa tein innolla ja sopivasti eka kerä lankaa loppui ennen kuin lähdin vetämään peruskurssia. Kotiin tultuani oli koko tekele kadonnut jäljettömiin. Jouni sanoi Kallen olleen suorastaan vauhkona sillä välin tehden kaikkea isompaa ja pienempää nokkeluutta. Sitä bonzoa sitten haettiin koko jengin voimin. Kallelta kun kysyi oli vastaus: "Nanni. Piio". No, se kyllä oli jo huomattu. Ehdin jo Katjalle viestittää että homman eteneminen vähän takkuaa pienen puutoksen vuoksi. Lopulta kun kaikki nurkat oli käännetty ihmetellen, työ löytyi koirien lelulaatikosta, ehjänä. Huoh! Kummallista etsinnöissä oli että mitään muuta kadoksissa ollutta ei löytynyt. Työhuoneessa kun vaihdettiin järjestystä ennen ristiäisiä, löytyi neljä pikkulusikkaa. Katjan bonzo kuitenkin perjantaina lähti kustin poljettavana kohti Artjärveä.

Nyt puikoilla ei ole mitään kun lapasen alkukin joutui purkuun, eka loppui se lanka ja sen myötä sitten  innostuskin... Sunnuntain näyttelyreissulle pitäs jotain saada ettei matka mene pelkäksi istumiseksi, olettaen tietysti ettei mun tarvi ajaa.

Tuon peruskurssin myötä löytyy vähitellen omakin treeni-into. Plättä tarjoaa kököttämistä moneen otteeseen eli oppi on mennyt perille. Jounin mielestä koira muistuttaa mangustia.