"Pienehkö" karvanlähtö kaksi kertaa vuodessa, toinen kestää kuusi kuukautta ja toinen puoli vuotta.

Papu parin harjanvedon jälkeen. Arvatkaa mitä pihapiirin linnunpöntöissä on täytteenä? Ja sisällähän meillä on musta kokolattiamatto vaikka olen kuvitellut ottaneeni matot pois juoksujen takia. Plastolle tekisi mieli laittaa sellaisia terveisiä että vaikka ne niiden muovilelut ovatkin kestäviä niin jonkinlaisen sähköisyyden poiston voisi kehittää niihin. Tai siihen muovimopoon voisi liittää imurin, olisi taatusti ostettu lelu koiraperheisiin. Meillä joka päivä alkaa imuroimisella, jos hommaa ei jostain syystä tai toisesta tee, saa illalla miettiä onko koirat nukkuneet sängyssä vai Kalle leikkinyt autoillaan siellä... Iteppähän oon elämäntapani valinnut.

Koska posti ei mulle sitä viherpihaa ole edelleenkään tuonut, ilahdutin itseäni kauppareissulla uudella kotipuutarhalehdellä. Kukkia oisin ostanut mutta kun en osannut päättää minkä haluan, otin sitten lehden. Sain luettua aiemmin ostamani kotivinkin ja sain jälleen nauraa Roope Lipastin pihalla-jutulle:-D Siinä oli taas ajatusta kuin omasta päästäni. Lipastin esittely: Roope Lipasti on 37-vuotias Lietolainen toimittaja ja neljän lapsen isä, joka asuu perheineen vanhaa maatilaa. Maatila on EU-standardeihin sen verran pieni, että siellä saa harjoittaa vain pirttiviljelyä sekä perinnekorjaamista. Palstalla seurataan molempien kehittymistä. Tällä kertaa Lipasti pohti maaseudulla kasvavien lasten ominaisuuksia kaupunkilaislapsiin. "Meillä päin pilvellä edelleen tarkoitetaan sellaista valkoista tai harmaata juttua, joka roikkuu taivaalla, tripit ovat pillimehuja ja hepo tarkoittaa naapurin ruunaa." Meilläkin päivän riemuihin (koko perhe osallistuu) kuuluu traktorien ja autojen kyttäämiseen tyyliin: mikä menee milloinkin minnekkin suuntaan. Maaseudulla on pienet huvit. Olen itsekkin huomannut että kaupungissa asuessa ei tullut seurattua vuodenaikojen vaihtelua niin paljoa kuin maalla asuessa. Muuttolinnut, lehtien puhkeamiset, lumien sulamiset, ojien vesimäärät jne kuuluu joka keväiseen seurantaan. Kaupungista en kaipaa muuta kuin monia lenkkeilyreittejä, meillä mennään ja tullaan samaa tietä, vain tien laita vaihtuu. Koirillehan se riittää, itse kaipaisin välillä jotain uuttakin. Toinen mitä kaipasin tässä männä viikolla on lyhyempi välimatka, lähdin pikaiselle posti-kauppareissulle ja postin pihassa totesin rahapussin jääneen kotiin. Tuli kauppareissulle kilometrejä kuten lapissa konsanaan. Roope Lipastin blogia kannattaa käydä muuten lukemassa www.kotivinkki.fi, päivään saa piristystä :)

Sunnuntaina olis ollu tekoaltaalla Vapari-pilkki. Olen osallistunut yhden ainoan kerran pilkkikisaan, kyseessä oli juuri tuo Vapari-pilkki vuonna yks ja kaks, kun vielä meressä oli vielä tukevaa jäätä. Minähän en matoja koukkuun survo enkä myöskään saalista koukusta irrottele, joten kovin kivaa pilkki/onkiseuraa en ole. Kyseisessä pilkkikisassa pääsin kuitenkin naisten sarjassa palkinnoille, kun reikää kairatessa nousi rapatuikki jäälle. Suurin pelko saalispunnitukseen mennessä oli että kyseinen kala olisi kadonnut muovipussista. Vonkale oli niin pieni ettei puntari riittänyt, eli kirjevaaka ois pitäny olla, mutta kala kuin kala. Eikä tämä ole kalavale!