Välistä on jäänyt monet päivitykset kun jostain kumman syystä nettirajoitus iskee kimppuun Helkan muodossa jos istuu koneella. Kesälomat on pidetty nyt meidän huushollissa ja lapset aloittanut päivähoidon reilu kaks viikkoa sitten. Hoitopaikkana on sama jossa Kalle oli aikoinaan hoidossa. Ennen virallista suhteen alkua kävimme tutustumassa paikkaan Helkan vuoksi. Parin tunnin jälkeen aloin puhumaan kotiin lähdöstä mutta Kalle vaan meinas että voit sinä mennä, me jäädään tänne. Huononlaisesti on kotiin lähdöt sujunut senkin jälkeen. Helka oli tehnyt heti eka päivänä selväksi oman tahtonsa kun aamupuurolla Alpo oli yrittänyt syöttää neitiä Helkan lusikalla. Raivo oli ollut hurja. Siitäpä muistettiinkin sitten kertoa että lautaselle pitää kattaa kaksi lusikkaa, Helkalle ja syöttäjälle.

Kallen kanssa kävimme sirkus Finlandian esityksen kattomassa. Hauskin osuus Kallen mielestä oli Pelle joka pyydysti jotain näkymätöntä muovipussiin. Tosin ennen ensimmäistäkään esitystä areenalla oli haitarinsoittaja joka esiintyi sen aikaa kun ihmiset menivät istumaan. Tuon soittelijan aploodien jälkeen Kalle kysyi että joko me nyt lähdetään pois? Onneksi jaksoi kiinnostua koko näytöksen ajan. Ehkä ensi vuonna Heksukin pääsee jo mukaan.

Viime lauantaina olimme Kokkolassa beaglepäivillä joissa luennoitsijoina oli Timo Kilpeläinen kertomassa beaglen historiasta Suomessa, Katariina Mäki siitoskoiran valinnasta sekä Riitta Aho koiran rakenteesta ja liikunnasta. Oikeen mielenkiintoinen päivä vaikka lapset ei oikeen jaksaneet kiinnostua aiheista. Historian osuudessa näytettiin monta vanhaa valokuvaa Suomessa vaikuttaneista ensimmäisistä beagleistä, näitä koiria löytyy myös meidän Jutankin takaa. Mäen luennon lopuksi oli eri rotujen tehollisia populaatiokokoja eri maissa, ja  esimerkiksi Ranskassa tuo luku on 76 kun reksiteröintejä yli 54000. Englannissa labradoreja on rekisteröity yli 703000 koiraa ja niiden tehollinen koko on 114. Aika vähän sanoisinko.

Ja tuolle viikonlopulle oli sitten huonoa tuuria kun kerrankin ois ollu tuuria. Ensin viikolla soitettiin että Reiskalle olisi mejäkoe paikka mutta enhän mä voinut sitä ottaa vastaan kun lauantai oltiin tuolla Kokkolassa. Sunnuntaille olin ilmoittanut Papun vepekokeeseen mutta arpaonni ei suosinut ja tehtiin muut suunnitelmat sunnuntaiksi. Niinpä lauantaina Kokkolasta kotiin ajellessa tuli soitto että pääsis sittenkin mukaan. ARGH! No ei päästy, toivotaan että arpaonni suosii syyskuussa ja koepaikka heltiää.

Joitakin treenejä on jäänyt kirjottamatta mutta enpä niistä muista enään mitään joten ne jääkin unholaan. Lähiaikoina on ainakin yksi mejäkoe ja ipanoilla lääkärikäyntejä joten ehkä päivitykset saan laitettua ajallaan...