Tällä kertaa lelut kalliimpia vaikkakin joka päiväseen käyttöön tulivatkin. Maanantaina haimme uuden töllöttimen. Alkoi entisessä olemaan ihmiset luonnottoman muodottomia, siis sellaisia ampiaisvyötäröisiä leveänaamaisia. Eikä vika ollut ohjelmissa tai näyttelijöissä. No, olihan entinen palvellut meitä jo kymmenen vuotta ja kaunko sitten entistä omistajaa. Kyllä on lysti kattoa telkkaria nytten, isokin on että käy vaikka sokkeelle. Toinen uusi vempain tuli keittöön: tupperwaren sipulin silputtaja (tais olla joku pikakokki oikealta nimeltä mutta mikä kokki se vaan sipulin käsittelee). Vähänkö kätsy vekotin, sipulit sissään ja vähän eestaas veivausta vaikkapa samban tahtiin ja O´le: silppu on valmis. Ja mitä pitempi tanssi sen silpumpaa. Tätä vempainta täytyy kokeilla myös kekseihin kun seuraavan kerran tekee keksipohjaisia hyydykekakkuja. Laskiaistiistaiksi tein itse hernekeittoa. Mietin miksen useammin sitä tee kun on niin helppo homma, melkeimpä helpompaa kuin purkista lämmittäminen jonka yleensä saan palamaan pohjaan. Ainoa joka ei sanonut namnam oli Kalle, edes kinkun palaset joita sanoin nakeiksi ei kelvannut keitosta.

Kallella on muuten joka päivä yksi tärkeä homma, nimittäin koirien ruokkiminen. Jos joskus olen reissussa, niin kyllä Kalle tietää miten koirat ruokitaan. Se tietää mikä on kenenki kuppi. Kun käyn täyttämässä kupit varastossa, näyttää Kalle että kupit on laitettava sen jälkeen keittiönpoöydälle. Sitten kuppeihin laitetaan lisukkeet (valkosipuli ja ruuan jämät ja muut sellaset). Ja jos johonkin jätän laittamatta osoittaa Kalle kuppia, eli tasapuolisuuden nimissä kaikille kaikkea. Ja kun kupit jaetaan luettelee Kalle kenen kuppi on kyseessä, tietävät kuolaturvat tulla heti paikalle. Syönnin ajaksi Kalle siirtyy yleensä istumaan Plätän kupin viereen. Poika nostelee nappulat takas kuppiin jos Plättä sattuu jonkun yli laidan tiputtamaan. Ja tätä syönti tilaisuutta pitää sitten seurata niin läheltä kuin voi vain seurata. Eipähän tuo näytä koiria itseään häiritsevän. Välillä Kalle käy keräämässä tyhjät kupit pois jo niiltä jotka ovat syöneet. Tähän hommaan piti meidän itse puuttua, että kuppi otetaan vasta kun annamme luvan, homma alkoi mennä sen  verran kiireelliseksi ettei koirat ehtiny syödä kun loput kipattiin lattialle että sai tarjoilija viedä kupin.

Hoitopaikassa Kalle on nyt ollut puolipäiväsenä eli 5 tuntia per päivä. Tosin eipä se montaa tuntia enempää ollut aiemminkaan. Ero aiempaan on nyt sen verran että enään en hae pois rääkyvää lasta vaan nukahtamispisteessä olevan. Hoitopaikka kun on niin hyvä ettei Kalle halua lähteä sieltä kotiin ja siksi oli taistelua lähes joka kerta kun menin hakemaan. Kallea yritetään pitää ilman päiväunia kun hoitoaika loppuu juuri silloin kun normaalisti on päikkäreillä. Niinpä se pysyy nippanappa hereillä että saan sen istuimeen köytettyä. Kotona kannan sen vain vain sänkyyn riisuttua päälyskamppeet. Hoitoon tuli myös kaksi uutta lasta joista toinen vauva, enään Kalle ei pääse niin vain hoitajan syliin mutta eipä hätiä mitiä, jätkä vaihtoi vain syliä. Nykyään on kuulemma enempi Alpon eli hoitajan miehen perään.