Meidän koirista valjaisiin pääsi ensin Papu. Papulle tehtiin AVO-luokan mallinen jälki joka GPS:llä mitattuna oli 440m. Makaukset olivat eka osuuden suoralla, molemmissa kulmissa sekä kolmannen osuuden suoralla. Tässä Erikan (the opas-merkinkerääjä-tulevatuomari) selostus metsän tapahtumista: "Papulla ohjattu lähtö. Innokas jäljestys sik-sak kuviolla, makaus merkataan. 1. kulman makaus merkataan tarkasti, sitten kulmasta hieman yli, paluu tarkasti ja suunnantarkastus lenkki. Papu saa uuden suunnan selville ja matka jatkuu jäljen tuntumassa. Toisen osuuden vauhti rauhallisempaa ja tarkempaa jäljestystä. Toinen kulma oikaistaan ihan kulman läheltä sisäkautta. Kolmannen osuuden makaus ylitetään pysähtymättä. 20m ennen kaatoa Papu ajautuu uralle, sen jälkeen ylittää jäljen määrätietoisesti. Palautus ja uusi alku. Papu jäljestää suoraan kaadolle. Innokas jäljestäjä josta tulee vielä hyvä jäljestäjä, kunhan sitkeyttä saadaan lisää."

Summasummarum: Papulle siis juomavettä mukaan jäljelle aina lämpiminä päivinä. Ja makaukset kiinnostaa makkaraliemen avulla.

Plättä oli vuorossa porukan viimeisenä. Jäljen pituus oli 505m, siinä oli kolme kulmaa ja makaus vain toisen osuuden suoralla. Toinen kulma oli veretön pari kolme metriä suuntaansa. Plättä aloitti tyylilleen uskollisena omaa vauhtiaan eli ei kiirettä pitäen mutta koko ajan edeten ja aivan jäljen tuntumassa. Ennen ekaa kulmaa koira muuttui sähikäiseksi singahdellen puolelle ja toiselle, häntä ei vispannut kuten jänikselle vispataan mutta koiran käytös oli muuten kuin jäniksen hajulla. Otin ja vein Plätän hieman eteenpäin jäljellä ja kulman suorittikin hyvin mutta sitten: Satuttiin keskelle pyyparvea! Lintuja oli kymmenkunta ja niitä lähti joka puolelta, aivan koiran vierestäkin. No vähemmästäkin pikkukoira hämmentyy ja jäljestys unohtuu. Taas vein koiraa jäljellä eteenpäin ja yritettiin muistella miksi seisoskellaan keskellä metsää sääskien rakastamana. Lopulta linnut poistui mielestä ja homma alkoi toiminmaan. Makauksen Plättä merkkasi hyvin. Toiselle kulmalle tultaessa koirasta huomasi selvästi veren loppumisen: häntä jäykistyi pystyyn ja haistelu muuttui entistä tarkemmaksi. Jäljen löydyttyä homma jatkui. Kolmas kulma tarkasti jäljen päällä. Viimeisellä osuudella jälki meni aivan metsäautotien tuntumassa, vasta kun jälki meni ihan tien laidasta oli tien vetovoima suurempi ja koira olisi jatkanut sitä pitkin. Kun pysäytin vauhdin, Plättä otti itse hajun jäljestä ja lähti jatkamaan taas jälkeä myöten. Hirvensorkka oli pienen töyrään päällä, liekö sen verran tuuli painanut hajua että koira meni vasemmalta ohi, mutta löysi kaadon itse kun en päästänyt enään jatkamaan eteenpäin. Broikkupulla sorkan alla oli täynnä muurahaisia ja mamman piti pikkukoiralle putsata herkku ennen kuin sen saatto syödä.

Hyvä suoritus Plätältä tässä lämmössä ja noin pitkällä tapahtumattomalla jäljellä ja verta ei lisätty sieneen kuin sillä ainoalla makauksella. Ojien ylityksissä hakee hyppypaikkaa ja siinä on se vaara että ajautuu ohi jäljestä niin ettei löydä sitä itse. Ja riista voittaa aina jäljestämisen Plätän suosikki taulukossa!